Selkäkipu.
Nivelkivut.
Migreeni.
Vatsakivut.
Silmäsärky...
And the list goes on.. Mistä on kyse? Tätä se on, kun joutuu elämään kivun kanssa.
Joka kymmenes suomalainen aikuinen nappaa kipulääkkeen päivittäin. Meitä uskollisia apteekin asiakkaita Panadol ja Burana pakettien kanssa ilmestyy apteekin kassan taakse päivittäin. Itse olen yksi heistä. Tälläkin hetkellä laatikossani lojuu viittä erimerkkistä kipulääkettä. Osa reseptillä, osa ei. Pääkipu ja selkäkipu ovat vain niin järkyttäviä. Lääkkeitä on melkein pakko syödä. Aamun ensimmäinen tunne saattaa olla pääkipu. Se on läsnä päivittäin ja iskee järkyttävän helposti. Se rajoittaa elämää ja sen herkkyys on edelleen mysteeri.
Mistä tämä kipu sitten johtuu?
Huono sisäilma, auringon paiste, pienikin tauko veden juomisesta, liika uni, unettomuus, tietyt lisäaineet, migreeni, alkoholi.. Syitä löytyy. Monesti se on myös monen tekijän summa tai myöskin psykosomaattista. Jos on huono päivä, ihmiset ottavat päähän ja tavarat eivät löydy, otat jonkun kanssa yhteen ja selkäänkin särkee. Suoraan sanottuna vitutus on niin kova, että pääkipu lävähtää heti tulille.
Pelkät kivut lisäävät kipua ja olen muutenkin niin herkkä saamaan muun muuassa tämän pääkivun. Kaiken pitäisi aina olla tip top ja vielä kun saisi jotain ammatti apua jota ei ole tähänkään mennessä saatu, riippumatta lukuisista lääkäri käynneistä. Elämä käy vain raskaaksi kun jokainen asia tarkoittaa vaan kipua. Suoraan sanottuna elämäni pitäisi olla sotilaallisen säännöllistä, kontrolloitua ja tylsää, että (mahdollisesti?) säästyisin kivulta. Ei tietokonetta, aikaisin nukkumaan, turha edes haaveilla punaviinistä tai makeisista. En saa myöskään unenpäästä ilman lääkkeitä ja aikainen herääminen tuo säryn mukavasti esille..
Olin mm. Marilyn Mansonin keikalla viime isänpäivänä. Syöminen oli ehkä hivenen heikkoa silloin, veden juominen myös. Päivän aikana tuli liikuttua aivan liian vähän ja niin kuin aina keikka paikoilla, sisäilma oli vähän huono. Ei siinä, illalla vettä ja ruokaa, sitten nukkumaan. Noh mihin minä aamulla heräsin? Pääkipuun. Aivan jäätävään pääkipuun. Oksetti. Aamiainen ei mennyt kurkusta alas ja päässä sykki niin, että olin kuolla. Meni monta tuntia ennen kuin pääsin keskustaan ostamaan kipulääkkeitä. Ja ajatella, tämä krapulan omainen kärsimys ilman, että join edes tippaakaan alkoholia. Tämä tekee todellakin elämästäni rajoittavaa ja hankalaa.
Mikä sitten avuksi?
Viime yönä nukuin 11 tuntia. Olen kävellyt viiden kilometrin lenkin raittiissa ilmassa. Syön terveellisesti. Tänään muun muuassa on syöty esimerkiksi kukkakaalia ja omenaa muun ruoan lisäksi! Silti tälläkin hetkellä, tätä kirjoittaessa päähäni sattuu aivan kamalasti. Kurkusta meni alas pari tuntia sitten Panadol Novum 500g. Tuntuu kuin ei olisikaan syönyt koko lääkettä. Hyvinä päivinä saatta riittää 400g kipulääkettä, toisinaan 1500g.
Ihmiset ovat ehdottaneet avuksi, hierojia, osteopaatteja, kiropraktikoita jopa omega- kapseleita, vaikka mitä. Kipu voi monesti johtuakkin vaikka selästä. Itselläni ei ole niska tai hartia jumeja ollenkaan. Alaselkä kivut ovat aikamoisia ja nekin ovat olleet vaivana jo vuosia. Harmi vain, että kaikki maailman osteopaatit ja akupunktiot ynnä muut ovat niin kalliita omalle budjetille, että ne voi unohtaa het ensi kättelyssä. Kasvaimia, tai muita ongelmia minulla ei ole, sillä aivot ja kaikki on kuvattu hiljattain. Kuvaamista lykkäsin jatkuvasti, sillä pelkäsin aivokasvainta. Viime toukokuussa jäin auton alle ja sitä kautta minut ohjattiin aivojen kuvauksiin. Kaikki kokeet ja kuvat otettiin ja ei löytynyt mitään merkkiä kasvaimista.
Välillä tekisi mieli vaan luovuttaa. Lääkärit eivät löydä mitään. Silmälääkäri sanoi, että näkö on ihan hyvä, ei ole niitä kasvaimia ja monesti kun käy lekurilla annetaan vain lisää kipulääkkeitä, sanotaan, että lenkkeile ja liiku enemmän ja näin edelleen. Kipuoireyhtymää olen myös miettinyt, tai kenties syynä on jopa lääkepäänsärky? Tuleehan noita lääkkeitä popsittua säännöllisin väli ajoin.. Olen herkkä ja kaikkea on pelissä jo niin paljon, että mahdotonta sanoa juuta tai jaata.
Miten kipu sitten vaikuttaa?
Ainakin se luo noidan kehän. Joskus se on niin voimakasta, että se aiheuttaa jopa unettomuutta. Etenkin jos pääkipu yltyy migreeniksi. Kamalaa on se, miten se vaikuttaa elämän laatuun. Erillaisten terveys ongelmien vuoksi uskallan muutenkin vähän poistua kotoa tai lähteä mihinikään. Monen tuttavan wc- pönttö on kastettu oksennuksella jo ensivierailulla.
Kipu vaikuttaa jaksamiseen. Olisi koulutöitä, haluaisin tehdä asioita. Ei pysty, ei jaksa. Päivät valuvat ohitse kun ei voi kuin maata ja sitten pitäisi taas mennä nukkumaan. Kun elämän laatu laskee vaikuttaa se myös psyykkeeseen ja yleisestikkin ottaen jaksamiseen negatiivisesti. Liikunta sattuu, istuminen sattuu, harrastuksien tekeminen sattuu. Tuntuu, että kaikkea on kokeiltu. Ainakin kaikkea mihin on varaa. Olo on melko neuvoton. Ei auta kun mennä uudestaan lääkärille ja anoa apua. Näiden kipulääkkeidenkin kulutus on koko suomessa nousussa. Omalla mummollani ja isotädillä on ollut vatsahaava. Melkein kaikissa vatsahaava tapauksissa lääkkeet ovat olleet osallisena. Niidenkin syöminen olisi hyvä lopettaa ennen kuin on liian myöhäistä..
Kivusta huolimatta yritän nauttia elämästä. Onhan se raskasta, ja aika usein mahdotonta, mutta välillä myös mahdollista. Kuinka onnellinen olisinkaan, jos olisin yksi niistä ihmisistä joka joutuu syömään sen Buranan vain silloin kun on kuumeessa tai satuttanut itsensä. On paljon ihmisiä jotka elävät kivutonta elämää. Sitten on meitä, joista kipu ei päästä irti koskaan. Toivon vielä, että ratkaisu löytyisi. Kivun lievitykseen kiinnostaisivat myös vaihtoehtoiset muodot. Hortonin syndroomaan saa apua psilosybiinistä, moni reumaatikko saa apua lääke kannabiksesta. Sadat eurot omasta lompakostani ovat valuneet kipulääkkeiden vuoksi lääketeollisuuden taskuun. Toivottavasti joku päivä ne rahat saavat paremman tarkoituksen.
